sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Tuli yö ja Henriikka-mummo itki, mutta minä en itkenyt


Tässä olen minä rakkaan nukkeni kanssa Väinönkadun kodin pihakallion juurella.



- Olen pieni tyttö ja seison nurkassa Emil-papan ja Henriikka-mummon keittiössä. Henriikka-mummo komensi minut tänne rangaistuksena jostain mitä olen muka tehnyt. Pitäisi pyytää anteeksi, mutta en voi, koska en kuulu nurkkaan. Pääsenköhän täältä koskaan pois? Veljet Hanski ja Kale nukkuvat jo. Minua väsyttää hirveästi.



Henriikka-mummo palasi tähän asiaan useaan kertaan vuosien mittaan:

- Siellä sinä seisoit nurkassa, pieni itsepäinen tyttö. Halusin rutistaa sinut syliini ja viedä nukkumaan. Et suostunut pyytämään anteeksi, et puhua pukahtanut etkä edes itkenyt. Tuli yö ja minun hätäni kasvoi. Lopulta minä otin sinut itkien syliini ja pääsit nukkumaan.


Koskaan emme puhuneet siitä miksi jouduin nurkkaan. Mummo taisi jossain vaiheessa oivaltaa, että olin isolta osalta perinyt juuri häneltä päättäväisen luonteeni.
 


Emil Venäläinen, myöhemmin Vaalamäki, (2.5.1900 – 4.12.1991) syntyi Kerimäellä Päremökissä. Henriikka Heikintytär Hirvonen (17.11.1901 – 29.6.1988) syntyi Jouhenniemi 2:ssa Kerimäellä. Avioliiton Emil Venäläinen ja Henriikka Hirvonen solmivat 3.6.1922. 


Emil-pappa ja Henriikka-mummo asuivat avioliittonsa alkuvuosina Päremökissä, joka oli papan syntymäkoti. Pienessä mökissä asuivat myös papan äiti Ulriikka ja veljiä perheineen. Punkaharjun seurakunta oli juuri perustettu, joten heistä tuli uuden seurakunnan jäseniä.





   
 


Sukukirjasta löytyy myös Emilin ja Henriikan perheen tarina. Perhe muutti sukunimensä Venäläisestä Vaalamäeksi 1942.




PÄREMÖKISTÄ LÄHTÖISIN: 

 Emil- isän ollessa sodassa piti Henriikka-äidin selvitä yksin neljän pienen lapsen kanssa (perheessä asui Emilin siskon Seija-tytär). Sota-aikanakin Vaalamäet asuivat Miekkoniemellä. Pommikoneiden lähestyessä he pakenivat Repovuorelle pommisuojaan tai läheiseen metsään suurien kallioiden suojaan. Henriikka nappasi Seijan, joka oli pienin, ilmahälytyksen tullessa kainaloonsa ja lähti juoksemaan toiset lapset perässään turvaan. Pommisuojassa oli joskus oltu jopa viikko kerrallaan. Yöllä oli Henriikka-äiti käynyt keittämässä lämmintä vettä, että sai katraansa pestyä. Sodan jälkeen Vaalamäen perhe piti kesäisin porsasta karsinassa liiterin vieressä. Yöksi possu piti lukita liiteriin, ettei se olisi kadonnut vieraaseen pataan. Possu sai ruoantähteitä myös niiltä naapureilta, joilla ei ollut omaa porsasta ruokittavana. Syksyllä porsas sitten teurastettiin. Ruokaa saatiin myös pienestä kasvimaasta.

Lasten ollessa vielä koululaisia sairastui Henriikka-äiti lavantautiin ja oli kuolla. Hänen pitkä, vahva tukkansakin lähti pois. Perhe sai käydä häntä katsomassa lasin takaa. Elämä voitti, ja Henriikka parani.  



Marjatta-äitini vanhemmat Henriikka ja Emil Vaalamäki

Henriikka-mummo pääsi vanhainkotiin Varparannalle, kun ei enää pärjännyt kotona. Emil-pappa oli 88-vuotiaana sinne liian nuori! Pappa muutti vanhainkodin pihapiirissä olevaan rivitaloon päästäkseen Henriikkansa lähelle.

Vanhainkoti väärä nimi

Yleisöosastokirjoitus Sanomalehti Itä-Savossa lokakuussa 1985  

Tässä rakkaassa Savonlinnassamme on viime aikoina puhuttu niin kaupunginhallituksessa, valtuustossa kuin lehdissäkin vanhainkodeista. Saanen sanoa omana mielipiteenäni: Kyllä kolmatta vanhainkotia tarvittaisiin itäisiin kaupunginosiin. Mutta nimi vanhainkoti, se ei oikein sopine. Sanotaan vaikkapa vanhojen sairastupa tai vanhusten sairaala.    Vai mitä mieltä arvon päättäjät on tästä: Tapahtui Haka-alueella, että vaimo sairastui vakavasti. Mies koetti hoitaa kotona, ei jaksanut, pyrittiin niin sanottuun vanhainkotiin. Kaupungissa olevaan ei sopinut, piti mennä Varparannalle. Vaimo vain pääsi, mies ei, koska oli vasta 88-vuotias. Onneksi mies sai asunnon Varparannan vanhainkodin välittömästä läheisyydestä. Nyt hän käy syömässäkin vanhainkodilla ja työntelee vaimoaan käytävillä pyörätuolissa ja sanoo kaiken olevan nyt hyvin. Entäpä ellei hän olisi saanut asuntoa. Ikivanha avioliitto olisi joutunut taipumaan yhteiskunnan rattaissa. Tässä vain omaan tietooni tullut esimerkki. En tiedä, kuinka paljon ja kuinka traagisia eroja näin tapahtuu. Kysynkin, onko vanhainkoti oikea nimi, jos 88-vuotias ei vielä pääse sairaan vaimonsa kanssa sinne. J K.NEN



Helena Dahlström

Lähteet:
Helena Dahlström: Päremökistä lähtöisin, Kerimäen ja Punkaharjun Venäläisiä
Kuvat: Vaalamäen ja Putkosen perheiden kuvat