"Paskoo laitettiin joukkoon ja viinaa tuli.
Kamalalta maistui ja hengitys
haisi!"
Pontikkaa tehtiin, etenkin sotien aikaan, jopa ihmislannasta. Paremman raaka-aineen puuttuessa lantakin kelpasi käymisaineeksi.Kaupungeissakin oli ulkohuussit, ja ne tyhjennettiin hevospeleillä
Tarina kertoo, että saaristossa ja metsien kätköissä keitettiin salaa pontikkaa.
Silittäjänkadulla
Talvisalonmäellä oli vanha puutalo, jossa oli ainakin
vielä 1960-luvun puolivälissä ulkohuussi ja siellä oma
huussikoppi jokaisella neljällä perheellä. Talon lapsia varten oli oma
koppi, ja siinä pienempi reikä. Ulkohuussin liepeillä pyöri kuulemma
kissan kokoisia rottia. Huussin aluset tyhjensi mukava mies, joka
kertoi olevansa maanviljelijä. Hän tuli hevosen kanssa
matalareunaisella kärrillä. Mätettyään lannan kyytiin mies hyppäsi aina
kärrin reunalle istumaan, ja lähti ajelemaan kaupungin toiselle puolelle
heilutellen toista jalkaansa. Koiralauma seurasi hevosta ja isäntää.
Taisivat olla irtokoiria, joita liikkui Talvisalossa.Valitettavasti tarinan kertoja ei tiedä tehtiinkö lannasta pontikkaa, vai menikö kaikki kompostoitavaksi.
Kuvien sääminkiläinen ulkohuussi on rakennettu 1800-luvulla perinteisesti navetan seinustalle.
Käymälät alkoivat yleistyä Savossa vasta 1800-luvun alussa.
Sitä ennen torppien väki teki tarpeensa mihin sattuu. Käytiin tarpeilla nurkan
takana tai kujalla rakennusten välissä. Pissimiset saatettiin hoidella suoraan
tuvan rappusilta. Naiset tekivät tarpeensa usein navetassa. Tarpeiden tekoa
varten saattoi olla tunkio. Talvella reitti tuvasta tunkiolle oli yleensä
lasten suosima paikka tarpeidensa tekoon. Siistimmissä talouksissa siivottiin tältä
lumipolulta eli paskareitiltä jätökset keväällä pois.
Teemme kenties joskus matkan navettaan.
Helena
Dahlström
Ohoh! Muistanpa olla kiitollinen nykyajasta.
VastaaPoista