torstai 26. lokakuuta 2017

Aikamatka jatkuu Kerimäen Yläkuonassa ja Rauvanniemessä 1640-luvulta alkaen. Vaellamme myös Säämingin Pihlajaniemestä Hirvosten mukana Kerimäen Jouhenniemeen.





 Pieni pojantytär papan kanssa esivanhempien kotikirkkoon tutustumassa kesällä 2007.

Yläkuona oli 1600-luvun puolessa välissä Kerimäen suurin kylä. Siellä oli peräti 16 taloa. Kyläkuvaa hallitsi Venäläisten mahtisuku. Honkasilla oli siellä omat talonsa. Rauvanniemen kyläkuvaa hallitsivat Hirvoset. Kuuluun näihin kolmeen mahtisukuun Marjatta- äitini vanhempien Emil ja Henriikka Vaalamäen kautta.

Esivanhempani Erkki Heikinpoika Venäläinen ja Elin Honkanen syntyivät 1600-luvun lopulla. Heidän lapsuudessaan sato tuhoutui peräkkäin monena vuonna. Hätäruokaa syötiin, eniten pettuleipää. Kerjäläisten laumat lähtivät liikkeelle. Lavantauti ja muut kulkutaudit levisivät. Sotapakolaisten mukana saapui rutto Kerimäelle. Kallunmäen multiin haudattiin monta vainajaa.

Erkki Venäläisen ja Elin Honkasen pojat Heikki, joka oli minun esi-isäni, ja Pauli syntyivät 1700-luvun alussa piilopirtissä syvällä metsän uumenissa. Nuoremmat pojat Erkki ja Niilo saivat syntyä kotona Yläkuonassa.

Kerimäen kirkkopitäjä perustettiin 1642. Ensimmäiseksi kirkkoherraksi nimettiin Sigfridi Kostianus.

Kerimäen ensimmäinen kirkko valmistui Kallunmäelle 1647 mennessä. Kirkko oli länsitornillinen pitkäkirkko. Kellotapuli sijaitsi kirkkotarhan ulkopuolella. Pappila rakennettiin Koivumäelle. Ensimmäisenä kappalaisena toimi Bartholdus Jacobi.

Venäläis-Karjalainen joukko-osasto poltti kirkon ja pappilan ruptuurisodan aikana 1656. Tapuli säästyi hävitykseltä. Kerimäkeläiset ennättivät nauttia kirkon ja pappilan olemassa olosta vain noin kymmenen vuotta.

Toinen, kolmas ja neljäs kirkko rakennettiin myös Kallunmäelle. Näistä toinen ja kolmas kirkko paloivat salaman iskettyä niihin.

Neljäs kirkko valmistui 1768. Siellä pidettiin viimeinen jumalanpalvelus 4. kesäkuuta 1848. Kerimäen viidettä kirkkoa ei haluttu rakentaa Kallunmäelle, olihan siellä palanut jo kaksi kirkkoa. Lisäksi Kallunmäki oli pitäjän toisessa laidassa. Vainajien tuonti sinne oli hankalaa ja kallista. 


 Syksyllä 1847 valmistui Aittokankaan mäelle Jouhenniemeen uusi kirkko kellotapuleineen. Tässä kauniissa, maailman suurimmassa puukirkossa vihittiin myös Henriikka-mummoni vanhemmat torppari Heikki Juhana Pekanpoika Hirvonen ja Ida Hendrika Okkonen joulukuussa 1892. Vihkijänä toimi Gustaf Herckman

Säämingin, nykyisen Savonlinnan, Pihlajaniemessä oli 1400-luvulla valtasukuna Hirvoset. He myivät saaren, johon Olavinlinna rakennettiin, samoin maat, joille on perustettu Savonlinna. Pihlajaniemestä lähti noin 50 perhettä, joista valtaosa oli Hirvosia, asuttamaan Jouhenniemeä. Myöhemmin Jouhenniemestä tuli Kerimäen keskusta.

Jouhenniemi onkin kenties aikamatkan kohde myöhemmin!

Helena Dahlström

Lähde: Kirjoittamani tarinat sukukirjaan Päremökistä lähtöisin Kerimäen ja Punkaharjun Venäläisiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti